No. Vaaka näyttää taas kahdeksikolla alkavia lukemia. Olin päässyt mukavasti laihtumisen ja treenaamisen alkuun ja sitten koitti joulukuu.

Treenaaminen hiipui työkiireisiin. Sitten loppui työkeikka ja koitti joulunaika. Pimeys, ankeus ja lohduttava suklaa-juusto-punaviinikierre. Itsehän minä sitä lohduketta suuhuni tungin. Mitäs nyt vikisen liki metrisestä vyötäröstä jonka ympärillä on neljä hoikkaa raajaa ja yläpuolella d-kuppinen betoniporsas. Tosi naisellisen kaunista juu.

Ja Yhteiskunnallisesti Vastuutonta. Minä olen tuleva diabeetikko ja rasitus kansantaloudelle jos on mediaa uskominen. Jostain syystä tuo ajatus herättää vain kapinaa ja uhmaa, halua tyhjentää ne viimeisetkin suklaaboksit jotka ovat miehen työhuoneessa. Ajatella että paskat minä yhteiskunnasta.

No, tässä iässä järki tulee jo väliin. Se suklaansyönti tietää läskiä. Sitä en halua. Inhoan peilikuvaani. Inhoan niitä renkaita jotka valahtavat ympärille kun istun tuoliin, inhoan puristavia housuja ja sitä että kokoni on xl tai 44-46. 

Realisti olen silti. 68-70 kg, vaatekoko 40. Ihan mahdollinen ja tuntuisi hyvältä.

Parisuhde on ihan oma juttunsa. Krooninen rahapula samoin. Niihin palaan.