Mies. Kaksikymmentä yhteistä vuotta, neljä lasta. Yksi jo omillaan elävä, kolme kotona asuvaa.

Mikä mies? Aviomies oma. Järkimies. Tunteita kavahtava, ainakin niitä kiellettyjä. Kiellettyjä ovat negatiiviset tunteet, erityisesti jos niitä esiintyy häntä kohtaan.

Tai hei, miksi minä sanon kiellettyjä? Enhän minä elä nyrkin uhan alla, enkä vankeudessa. Vain jäätävä hiljaisuus ja henkinen hylkääminen tulee asioista jotka ovat kiellettyjä.

Olen ookoo jos:

- suostun seksiin aina kun toinen tahtoo = lähes joka ilta
- laitan hänen mieleistään ruokaa
- olen noin periaatteessa samaa mieltä asioista,ainakin niistä tärkeistä.
- haen töitä ja kelpuutan ihan mitä tahansa.
- en ehdottele tyhmiä kodin sisustuksen suhteen (tyhmä = sellainen mitä hän ei itse keksisi)
- ja ah, se kaikkein tärkein ja vaikein - olen iloinen! Ihan sama mitä päässä pyörii, ilo pintaan vaikka syvän märkänis vai mitä ne karjalaiset sanovatkaan (miehen koko suku pksta kotoisin)

NOTE! Nyt sitten pitää huomata tämän blogin tarkoitus. En ole egoistisen hirviön kanssa naimisissa, hulluhan minä olisin. Tämä on tunteiden kaatopaikka, ankeuttajieni kohtauspaikka. Yksi tapa nujertaa ne ja jaksaa arkea. Löytää se aito ilo joka on Siellä Jossain minussa. Tällä hetkellä katselen sitä vähän niin kuin lasin takaa. Että kun vain käsiksi pääsisi.